Aktiivikälli

Meitä on maailmassa moneen junaan. Erilaisia persoonia on yhtä monta kuin ihmisiä maapallolla. Jotkut käyvät väistämättä hieman hitaammalla kuin toiset, ja valitettavasti nämä ajatuksen valtatien vasenta kaistaa väärään suuntaan matajat pääsevät joskus päättämään muiden ihmisten asioista.

Työttömille suunnattu aktiivimalli on jälleen yksi kirjanmerkki Suomen historiassa, kuinka lapsena päänsä poikkileikkauksen pihan hiekkalaatikon reunaan jättänyt Vogoni pääsee kertomaan ajatuksensa asiasta, josta hän tietää yhtä paljon kuin kannibaali salaattibuffetista.

Aktiivimalli pakottaa työttömän hakemaan työ- tai koulutustoimintaa tai työttömyystuesta leikataan pieni siivu. Tätä lompakon juustohöylää ahnaissa pikku kätösissään pitelevät herrasmiesvarkaat eivät ilmeisesti ole uhrannet aivosolun puolikastakaan ajatukselle, että eri ihmisillä voi olla erilaiset olosuhteet. Paikkakunnalla on myös väliä. Pääkaupunkiseudulta on huomattavasti helpompi löytää mitä tahansa toimintaa kuin pieniltä paikkakunnilta.

Veikkaisin, että suurin osa työttömistä ei ole sitä vapaaehtoisesti, muutamaa järjestelmää hyväksikäyttävää poikkeusta lukuun ottamatta. Työpaikka on kuitenkin se, mistä saat rahat elämiseen. On siis syytä olettaa, että moni ottaisi vastaan työtä, kunhan se on mielekästä ja omalta alalta. Turha on kenenkään ruveta vinkumaan, kuinka elämänsä sähköinsinöörinä toiminut ei tohtisi lähteä vessoja kuuraamaan, tai miksi 50-vuotiasta ei passiteta pellolle marjoja poimimaan.

Terveys, henkinen hyvinvointi, perhe tai helvetti soikoon ihan vain silkka haluttomuus tehdä työtä, josta tulee kurja olo vaikuttavat yksilön kykyyn paitsi tehdä, myös etsiä töitä. Aktiivimalli ottaa jokaisen edellä mainituista, ja muutkin mahdolliset syyt, ja ryhtyy hilpeästi potkimaan niitä koon 52 saappaalla kasseille.

Yhtäkkiä yksilöllä ei ole merkitystä. Et ole enää ihminen, olet numero ja se numero on saatava ylöspäin, vaikka päättäjäraukan pitäisi lopettaa golflomansa jo lauantaina. Luonnollisesti tämä tapahtuu uhkailemalla tai ottamalla jotakin pois. Sen sijaan että ihmiseen yritetään saada yhteys ja löytää hänelle oikea reitti, todetaan, että Venäjän mafialla on oikeastaan aika kova tulosprosentti. En malta edes odottaa, milloin Supon miehet rynnistävät ovestani sisään ihan vain kertoakseen, että jos ei rupea kokoaikatyötä pikkuhiljaa löytymään, niin voin sanoa pikaiset näkemiset polvilumpioilleni.

Olisiko pakkopullan syöttämisen sijaan kannattanut laittaa hieman rahaa sivuun, ja parantaa työllistymispalveluja. Muokata avun tarvetta yksilön mukaan. Rahaa voisi käyttää esimerkiksi Työ- ja elinkeinotoimiston palvelujen parantamiseen ja henkilökunnan palkkaamiseen, mutta hitto soikoon sehän saattaisi tarkoittaa, että pukumies voisi joutua tekemään perjantain reissunsa Alkoon omalla autolla, eikä veroilla voidellulla taksilla.

Vanha sanonta kuuluu: ”Houkuttelet enemmän kärpäsiä hunajalla, kuin etikalla”. Jostakin syystä en saa ammennettua juurikaan motivaatiota, kun todellisuuden bussikyydistä kauan sitten tipahtanut harmaapää keksii, että nythän tuo juppi menee vaikka kantamaan vettä avannosta toiseen, kunhan pistetään vaan monoa tarpeeksi syvälle takapuoleen. Kannustamalla ja auttamalla saat varmasti enemmän aikaan ja voisin kuvitella, että hymy kasvoilla soutavaa merimiestä on paljon miellyttävämpi katsella, kuin aironvarteen kahlittua marisijaa.